Olisipa ollut Caarna

Kirjoittaja on Juhani Koskinen, turkulainen 31-vuotias mies, joka osti ensiasuntonsa keväällä 2017. Hän on yksi viestintätoimisto Viestintäliigan perustajista sekä joillekin mahdollisesti tuttu myös Ylen Sohvaperunat-tv-sarjasta. Juhani kirjoittaa kotinsa remontista blogia osoitteessa www.pakoportsaan.wordpress.com.   

Etsin ensimmäistä omaa kotiani pitkään. Selasin Oikoteitä ja Kotiovia, tein hakuvahteja, kontaktoin tuttuja välittäjiä ja turhauduin. Olisipa ollut Caarna.

Muutin kesällä 2013 nykyiseen vuokra-asuntooni Turun ydinkeskustaan, Humalistonkadulle. Upea kämppä ja täydellinen sijainti paikoitellen aavistuksen villille sinkkumiehelle. Yli 60 neliötä, sauna ja aivan ytimessä, Turun "Times Squarella". Värivalot vilkkuvat ikkunasta ja karaokebaari Silvermoonin toinen toistaan epävireisemmät taidepläjäykset houkuttelevat yönselkään illasta toiseen. 

Neljä vuotta samassa vuokra-asunnossa alkoi kuitenkin riittää, kun ei tässä enää mitään nuorukaisia olla. Mietin, että eiköhän se olisi järkevämpääkin maksaa omaa pois? No olisihan se. Ryhdyin etsimään ensimmäistä omaa kotiani.

Kriteerit kotiin olivat kaltaiselleni oman tiensä kulkijalle melko tarkat. Halusin vanhaan kivitaloon Turun keskustaan, tai sitten Portsan puutaloidylliin. Mikään muu ei käynyt, ja postinumeron on oltava 20100 (on muuten jopa tatuoitu selkääni).

Omassa kodissa pitää myös olla vaatehuone miljoonalle t-paidalleni, sauna, lankkulattia, oman elämänsä Erik Mansikalle sopiva keittiö, kolme norsua, avaruussukkula sekä Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Listan loppu oli ehkä aavistuksen liioittelua, mutta vaatimukset olivat joka tapauksessa kovat.

Selasin lähes päivittäin internetin asunnonvälityssivuja, eri kiinteistönvälitystoimistojen sivuja, asetin hakuvahteja, enkä löytänyt oikein mitään. Laittelin tutuille kiinteistönvälittäjille myös viestejä, että jos tulee jotain sopivaa eteen, niin voisitteko infota. Löysin Portsasta yhden asunnon, joka oli sinne päin: "tuotahan voisi harkita". Mutta siinä kävikin sitten perinteisesti niin, että se oli jo viety välittömästi alta.

Viimeinen oljenkorsi

Menetin hermoni ja laitoin tasan vuosi sitten Facebookiin epätoivoisen statuspäivityksen:

Ja sitten kävi niin, että 8.3. sain Fb:n messengeriin linkin, jossa oli täysin runkoon asti purettu puutalo-osake Portsasta. Selvittelin hieman omalta ammattilaisten verkostoltani, että mikä homma, ja kun kaikki näyttivät vihreää valoa, päädyin lopulta tekemään tarjouksen, joka hyväksyttiin (kesken Sohvaperunoiden kuvauksen itseasiassa).

Rakennusluvissa meni nelisen kuukautta ja kotini remontti on edelleen kesken, mutta ainakin saan päättää kaiken itse. Tällä hetkellä kotiini lyödään kuitenkin jo pintoja kiinni, joten voiton puolella ollaan. Tarkempaa tarinaa remontista löytyy Pako Portsaan -blogista.

Mutta vaikeaa se sopivan kodin löytäminen tosiaan oli. Olisin varmasti säästänyt paljon aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea hermojani, jos jo vuosi sitten olisi ollut Caarna. Onneksi nyt on.
 

Aurinkoista kevättalvea toivotellen

Juhani

« Takaisin uutisiin